Poliitikotko päättämään palkoista?
Viime viikon SAK:n puheenjohtajapaneelin jälkeen on riittänyt puhetta minimipalkan tasosta. Mikä olisi oikea taso?
3000 € kuukaudessa vai joku muu?
Kaikkihan me toivomme parempia palkkoja, kaikille. Onneksi sen eteen voi jokainen tehdä osansa; työelämän varsinaiset osapuolet lisää tuottavuutta ja parempaa työelämää, poliitikot parempia toiminnan mahdollisuuksia yrityksille. Palkoista päättäminen ei ole poliitikkojen asia. Onneksi!
Vaikka suomalaiset työmarkkinat ovatkin palkanmuodostuksen osalta yhdet maailman jäykimmistä ja vaikka Suomessa julkinen sektori onkin ylisuuri kansantalouteen nähden, jonkinlainen markkinamekanismi palkkojen suhteen meilläkin
toimii - ainakin yksityisellä sektorilla. Yritykset ostavat työpanosta ja maksavat siitä sellaista hintaa, jolla työpanoksella tuotettavat tuotteet ja palvelut ovat jonkun hankittavissa. Kannattamaton yritystoiminta ei ketään työllistä. Tuotteita ja palveluita, joita kukaan ei pysty ostamaan, ei kenenkään kannata tehdä.
Mitä käytännössä tarkoittaa viime päivinä puhuttu 3000 euron kuukausipalkka? Se tarkoittaa sivukuluineen, lomapäivineen ja arvonlisäveroineen jo lähes 30 euron tuntihintaa, joka ei vielä sisällä esimerkiksi työvälineiden, työn tekemisen toimitilojen, raaka-aineiden, palkanmaksun, kirjapidon tai työterveyden kustannuksia. Keskeinen kysymys kuuluukin, miten laajasti tähän hintaan löytyy maksavia asiakkaita.
Pienenä, merkittävästi vientimarkkinoilta hyvinvointinsa rahoittavan Suomen kilpailukyky mitataan jatkuvasti kilpailuilla kansainvälisillä markkinoilla. Myös kotimarkkinamme ovat avoimet kansainväliselle kilpailulle. Hinnoittelemalla suomalainen työ kilpailukyvyttömäksi seuraukset ovat kohtalokkaita koko Suomelle. Keskeisessä asemassa olevien päättäjien pitää ymmärtää roolinsa. Aikana, jossa kansalaisten arjen kannalta merkittävä ongelma on lähes kymmenen prosentin inflaatio sekä sen myötä nousevat hinnat ja elämisen kustannukset, todellisuudesta irralliset puheet eivät luottamusta rakenna.
Se mitä poliitikkojen tulisi tehdä, on yritysten kilpailukyvyn mahdollistaminen kaikissa olosuhteissa. Yksi merkittävä tekijä on poistaa lainsäädännöstä kieltoja, joilla työpaikoilla sopimisen mahdollisuutta työn tekemisen ehdoista estetään. Päätösvalta kabineteista sinne, missä se kilpailukyky oikeasti tehdään - työpaikoille.
Kevyet heitot palkkojen epärealistisesta nostosta ovat samanlaista ajattelua kuin se, että valtiot voivat velkaantua rajattomasti joutumatta ongelmiin. Meillä valtion velkaantumisessa tätharhaoppia on noudatettu viime vuodet ja seurauksia tullaan korjaamaan pitkään.
Ei se uuden talouden aika sittenkään tullut. Veloista pitää edelleen vastata ja niistä pitää edelleen maksaa korkoa. Palkka pitää myös edelleen olla suhteessa tuotettuun arvonlisää. Muu järjestelmä on kestämätön.
Jyrki Mäkynen
