Paikallisesta sopimisesta
Ilkka-Pohjalaisen tekstiviestipalstalla (su 11.12.) pyydettiin minua kertomaan paikallisen sopimisen
merkityksestä nykytilanteessa ja mikä sen estää?
Paikallisen sopimisen, siis työpaikalla asioista päättämisen, lisäämisestä on puhuttu Suomessa vuosia. Lähes kaikki työmarkkinatoimijat ovat yhtä mieltä, että työpaikalla sopimisen lisääminen on hyväksi kaikille. Miten se käytännössä toteutetaan, jakaakin sitten jo mielipiteet.
Vaikka asiasta puhutaan paljon, sen varsinainen ydin tuntuu olevan monille epäselvä. Väitetään sen olevan pelkästään palkkojen alentamista. Yrittäjiltä kysyttäessä tuloksena olisi paremmat ansiot.
Suomessa työlainsäädäntö on pääosin sellaista, että lain säännöksistä ei voida sopia toisin. Laissa on kuitenkin lähes 60 sellaista säännöstä, joista valtakunnalliset työnantaja- ja työntekijäjärjestöt voivat
työehtosopimuksillaan poiketa. Järjestöt voivat antaa sopimismahdollisuuden myös työpaikoille, jolloin paikallinen sopiminen mahdollistuu.
Työpaikkasopimista tarvitaan siksi, että työpaikoilla tiedetään parhaiten, miten kunkin työpaikan työt sujuvimmin ja tuloksekkaimmin tehdään ja viime kädessä varmistetaan työpaikkoja. Sopimista tehdään, kun molemmat osapuolet niin haluavat.
Ongelmana kuitenkin on, että sopiminen estyy valtaosalta työnantajayrityksistä lainsäädännön kieltojen vuoksi. Sopimisen kiellot koskevat yrityksiä, jotka eivät kuulu työnantajaliittoihin. Se mikä on liittoon kuuluville sallittua, on niihin kuulumattomilta lailla kiellettyä. Tämä on ristiriitaista, koska Suomessa on perustuslaillinen järjestäytymisen vapaus; sekä kuulua että olla kuulumatta yhdistyksiin.
Käytännössä järjestöt siis sopivat omille jäsenilleen parempia ehtoja kuin niille kymmenille tuhansille
työantajaliittoihin kuulumattomille yritykselle (80 % kaikista yrityksistä), jotka ovat työehtosopimuksen yleissitovuuden perusteella velvollisia noudattamaan järjestöjen tekemää sopimusta.
Työelämäämme säätelevä lainsäädäntö elää valitettavan menneessä ajassa. Se ei ole huomioinut sitä
muutosta, joka työmarkkinoillamme on tapahtunut - lähes kaikki uudet yksityisen sektorin työpaikat ovat syntyneet pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Näissä yrityksissä on tutkitusti parhaat edellytykset sopimiselle, koska luottamus yrittäjän ja työntekijöiden välillä on vahva ja tieto kulkee. Nämä yritykset ovat pääosin juuri niitä yrityksiä, joilta laki tänä päivänä sopimisen kieltää.
Tämä ei voi olla oikein. Lainsäätäjän tehtävänä on poistaa sopimisen kiellot ja mahdollistaa sopiminen laajasti kaikilla työpaikoilla yhdenvertaisella tavalla. Suomalaisen työmarkkinajärjestelmän uudistamisen vaikeus on valtapolitiikassa, jolla on kovin vähän tekemistä itse työpaikkojen arjen kanssa. Siksi sopimista pitää siirtää kabineteista työpaikoille. Sinne, missä asioita oikeasti tehdään, yritysten asiat tiedetään sekä tuottavuus ja suomalainen kilpailukyky rakennetaan.
Jyrki Mäkynen
