Eräältä nuorelta tuli huolestunut viesti koskien Kokoomuksen kantaa opiskelijoiden asumistukeen.
Huoli liittyy Kokoomuksen vaihtoehtobudjetin ehdotukseen harkittavaksi opiskelijoiden rajaamista yleisen asumistuen piiristä takaisin opintotuen asumislisän piiriin. Tärkeä asia, joka on hyvä asettaa ensin isompaan kehykseen.
Valtion ensi vuoden budjetti on runsas 80 mrd euroa. Tästä budjetista tällä tietoa yli 10 % katetaan ottamalla velkaa. Elämme tällä hetkellä siis reilusti yli varojemme, mikä tarkoittaa, että käytämme etukäteen tulevien sukupolvien hyvinvointia. Nyt otettavan velan vastuut ja opiskelijoiden asumistuki koskettavat siis molemmat nimenomaan nuoria.
Opiskelijoiden asumistuki uudistui vuonna 2017, kun se siirrettiin osaksi yleistä asumistukea. Arviot tämän muutoksen vaikutuksesta asumistuen kustannukset ovat kasvaneet merkittävästi ennakoitua enemmän. Opiskelijoiden saamat asumisen tuet ovat kasvaneet vuodesta 2015 noin 260 miljoonalla eurolla vuoteen 2020 mennessä. Tämä nousu on osa suorien asumisen tukien nousua. Ensi vuoden valtion talousarviossa suorat asumisen tuet ovat yli 2,2 miljardia euroa. Yleisen asumistuen menot ovat reilussa kymmenessä vuodessa kaksinkertaistuneet. Tämä kehitys ei ole kestävällä pohjalla.
Opiskelijoiden siirto yleisen asumistuen piiriin vaikuttaa jälkikäteen katsottuna vaikeasti perusteltavissa olevalta. Opiskelijoiden asumiskustannukset ovat nousseet merkittävästi nopeammin kuin muiden ryhmien. Yksi syy tähän on odotettua useamman opiskelijan muutto kalliimpaan asuntoon ja yksiöissä asuvien osuuden kasvu. Opiskelijapariskuntien tai yhteisöllisissä asumismuodoissa asuvien osuus tukimenoissa on jopa pienentynyt.
Yhtenä perusteena uudistukselle on käytetty opiskelijoiden valmistumisen nopeuttamista, kun työssäkäynti opiskelun aikana ei hidasta opiskelutahtia. Tilastokeskuksen mukaan opiskelijoiden työssäkäynti ei ole vähentynyt vuoden 2015 jälkeen ja itseasiassa ammattikorkeakouluopiskelijoiden kohdalla se on jopa hieman yleistynyt. Tähän todellisuuteen liittyy myös se ongelma, että tukijärjestelmä ei ole ennustettava, kun opintotukeen ja asumistukeen sovelletaan eri tulorajoja.
Totean oman kantani isoon kuvaan valtion hallitsemattoman tuntuisesta velkaantumisesta. Kehitys on ehdottomasti katkaistava. On päästävä hallitusti talouden tasapainoon.
Tähän tarvitaan sekä uuden kasvun mahdollistamia toimia että valitettavasti myös julkisten menojen leikkauksia. Tulevaisuuden kasvumme perustuu yritystemme mahdollisuuteen hyödyntää opiskelijoidemme hankkimaa maailman luokan osaamista. Siksi koulutukseen investoinnit ovat tärkeitä.
Menojen karsimisen osalta ei ole helppoja ratkaisuja. Jokainen vähennys koskettaa jotakuta, joka varmasti pitää juuri sitä menokohtaa tärkeänä. Päättäjien on silti kyettävä tekemään priorisointeja kansakunnan kokonaisedun näkökulmasta. Kaikki menot 80 miljardin euron budjetissa eivät ole yhtä tärkeitä. Jokainen menokohta pitää kyseenalaista ja arvioida kriittisesti, samoin kuin se, saadaanko samalla rahalla enemmän vaikuttavuutta jollakin toisella tavalla.
Omat priorisointini on tässä: 1) sisäinen ja ulkoinen turvallisuus on kaiken perusta, 2) lasten ja nuorten palvelut laajasti, jossa osaamiseen panostaminen on avainasemassa ja 3) niistä huolehtiminen, jotka syystä tai toisesta itse siihen kykene.
Mielestäni opiskelijoiden asumistuen rajaamista yleisen asumistuen piiristä takaisin opintotuen asumislisän piiriin on syytä harkita. Asumistukien kasvattaminen ja opiskelijoiden yksiöissä asumisen tukeminen ei ole tehokkain tapa nostaa osaamisemme tasoa.
