Työmarkkinoita on pakko ravistella (VSYn lehti)



Suomen talous polkee paikallaan. Muut juoksevat edellä ja välimatka uhkaa vain kasvaa. Emme pärjää kilpailussa. Tulokset näkyvät työttömyystilastoissa.

 

Jottain tarttis tehrä.

 

Maan hallitus esittää korjauspakettia keinoilla, jotka ovat hallituksen päätettävissä. Osin poikkeuksellisiakin. Poikkeuksellisessa tilanteessa on käytettävä poikkeuksellisiakin keinoja. Näillä pyritään korjaamaan noin kolmannes kilpailukykyvajeestamme.

 

Ei riitä. Lisää tarvitaan.

 

Ratkaisut löytyvät sieltä, missä työ ja sen kilpailukyky tehdään. Työpaikoilta.

 

Nopeasti vaikuttava keino olisi muuttaa lainsäädäntöä niin, että työnantajat ja työntekijät saisivat sopia työehdoista keskenään toisin kuin työehtosopimuksessa lukee.

 

Paikallisen sopimisen kehittäminen on mukana hallitusohjelmassa. Esitys siitä on luvattu julkistaa lokakuun puoliväliin mennessä.

 

Paikallisen sopimisen lisääminen parantaisi työllisyyttä. Se lisäisi työntekijöiden ja työnantajien mahdollisuutta vaikuttaa omiin asioihinsa. Nämä ratkaisut olisivat mahdollisimman pehmeitä, kun ne on sovittu yhteisymmärryksessä työpaikan osapuolten kesken. Se auttaisi välttämään lomautukset ja irtisanomiset. Nythän työmarkkinat joustavat vain työttömyyteen. Minusta joustaminen työssä on kaikille parempi vaihtoehto.

 

Paikallisen sopimisen lisäämisessä on kysymys siitä, että turvataan kilpailukykyä, kasvua ja työllisyyttä. Työnantajalle ja työntekijälle annetaan tilaa etsiä ja löytää keskenään sopien fiksuja keinoja palkkaukseen, työn tekemiseen ja työaikojen sekä erilaisten vapaiden järjestelemiseen niin, että se on järkevintä työntekijöiden tarpeiden sekä yrityksen toiminnan tehokkuuden ja tuotannon kannalta. Se auttaisi parantamaan työn tuottavuutta.

 

Paikallinen sopiminen ei ole sanelua. Päämääränä ei ole heikentää työsuhteen ehtoja, vaan turvata suomalaista työtä. Työsuhde on monen yksityiskohdan kokonaisuus, jonka osista pitää voida sopia kullekin työpaikalle parhaiten sopiva kokonaisuus. Jotkut osat voivat liikkua ylös- toiset alaspäin. Kyse voi olla vaikkapa siitä, että erilaisia lisiä yhdistetään kokonaispalkkaan. Näin palkkauksen rakenne yksinkertaistuisi. Paikallisesti voisi sopia myös työaikojen järjestelystä.

 

Sopiminen onnistuu, kun työpaikalla on luottamusta ja yhteen hiileen puhaltamisen meininkiä. Meillä pienissä ja keskisuurissa yrityksissä on – tutkitusti. Meidän yrittäjien pitää kertoa työntekijöille riittävästi tietoa yrityksen asioista. Se on yrittäjän etu, sillä ilman yhteistä tahtoa paikallista sopimista ei tapahdu. Avoimuus on luottamuksen perusta.

 

Suomen Yrittäjien paikallisen sopimisenmallin toteuttaminen ei tarkoittaisi työehtosopimusten yleissitovuudesta luopumista, mutta sen tulkinta muuttuisi merkittävästi. Työehtosopimuksesta poikkeaminen edellyttäisi aina sopimista. Jos yhteisymmärrystä poikkeamistarpeesta tai sen toteuttamistavasta ei synny, mentäisiin työehtosopimuksen mukaan. Työntekijät voisivat siis aina vedota yleissitovaan työehtosopimukseen.

 

Moni väittää, että paikallinen sopiminen on jo nyt laajasti mahdollista. Valitettavasti tämä ei ole totta. Suurelle osalle suomalaisyrityksiä työehtosopimuksissa on erittäin vähän sopimismahdollisuuksia ja ne vähätkään eivät auta parantamaan yrityksen kilpailukykyä riittävästi. Lisäksi työehtosopimukset ovat niin monimutkaisia, että nykyisiäkään joustomahdollisuuksia, etenkään pienissä yrityksissä, ei osata tai uskalleta käyttää.

 

Lisäksi mahdollisuudet paikalliseen sopimiseen ovat työehtosopimuksissa käytettävissä lähinnä vain niissä yrityksissä, jotka kuuluvat työnantajaliittoihin. Valtaosa yrityksistä ei kuulu, etenkään pienistä. Sopimusten velvollisuudet koskevat kuitenkin täysimääräisesti kaikkia, sen määrää nykyinen yleissitovuus.

Järjestäytymistä ei kuitenkaan voi vaatia – perustuslaki turvaa oikeuden olla kuulumatta liittoon. Siksi lailla turvattu oikeus sopia työehtosopimuksista poiketen on oikea ratkaisu.

 

Jyrki Mäkynen
puheenjohtaja
Suomen Yrittäjät


Takaisin kirjoituksiin