Työ on yhteinen nimittäjä



Työ on meille jokaiselle tärkeä. Se on sitä niin työssä olevalle kuin osansa jo tehneelle, etenkin sitä vailla olevalle.

 

Yksilöinä rakennamme identiteettiämme, arjen ajankäyttöämme, taloudellisia mahdollisuuksiamme ja pitkälle myös tulevaisuuttamme työn kautta. Työn sisältö, siinä onnistumisen kokemus yhdessä palkan kanssa ovat useimmille elämän perustaa, vaikka työ ei elämän tarkoitus olekaan.

 

Yhteiskunnalle työ on elinvoiman perusta. Liikkeelle panevana moottori on kannattava yritystoiminta, jonka luomat työpaikat ja verotulot rahoittavat työn hyvinvointipalveluissakin.

 

Yrityksissä tehdyllä työllä tuotettujen tuotteiden ja palvelujen on oltava sellaisia, että ne tuottavat ostajalleen sitä lisäarvoa, mistä hän on valmis maksamaan sen tuottamisen kustannukset; palkat, verot, lomarahat, omat ja lasten sairauspäivät, arkipyhät, jne. Kotimarkkinoillakin, puhumattakaan vientimarkkinoista, tämä arviointi tapahtuu kansainvälisessä kilpailussa. Viimeistään verkkokaupat toivat kilpailun joka kivijalkaan.

 

Kun työmme on kilpailukykyistä ja käy kaupan lähellä ja kaukana, yhteiskunnassa pyörä pyörii oikeaan suuntaan; työ luo hyvinvointia ja hyvinvointi luo lisää työtä.

 

Suomessa pyörä ei nyt pyöri oikein. Ei ole pyörinyt muutamaan vuoteen.

 

Ovatko nykyiset ongelmamme kaikki ulkoa tulevia, meistä riippumattomia? Valitettavasti ja onneksi ei.

Valitettavaa siksi, että virheet ovat omia. Onneksi siksi, että ne voidaan itse korjata.

 

Suomalainen työ ei käy kaupan maailmalla ja nihkeää on kotimaassakin. Tästä huolimatta yksikkötyökustannusten nousu on jatkunut kilpailijoihin nähden vauhdilla. Menetämme asemiamme markkinoilla, työ lähtee suomesta.

 

Alkupäässä tökkii, mutta näkyykö vaikutukset loppupäässä. Ei näy. Totuttu hyvinvointi on saavutettu etu. Se pidetään, vaikka velaksi. Maksakoot tulevat polvet?

 

Jo vuosikymmeniä tekemämme työn määrä on vähentynyt. Samoin on käynyt tekijöiden määrän. Yhä harvempi tekee yhä vähemmän. Tähän vastattiin takavuosina roimilla tuottavuuden parannuksilla. Sekin on historiaa jo jonkin aikaa.

 

Kattava ja korkealle tasolle rakennettu sosiaaliturva on osaltaan nostanut työn kynnystä; sekä tarjota että vastaanottaa.

 

Otetaan siis kissa pöydälle ja katsotaan asian ytimeen: suomalaiseen työhön ja sen lisäämiseen.

Maailma on muuttunut. Jos me katsomme sitä menneen maailman asenteella, saamme katsoa kaikessa rauhassa sivusta. Tätä tuskin haluamme.

 

Tekemätöntä työtä on paljon. Sen teettäminen pitää saada kannattavaksi, kannattavammaksi kuin jouten oleminen.

 

Työn kokonaiskustannus muodostuu palkasta ja sivukuluista, mutta myös tekemättömästä työstä maksettavista kustannuksista, tuottamattomasta sääntelystä ja byrokratiasta. Isosta osasta on luovuttava, että työn kilpailukyky palautuu.

 

Turvataan nykyiset työt ja hankitaan sitä lisää viemällä työn päätöksenteko tekemisen äärelle. Sinne, missä työ tehdään ja missä kulloisetkin tilanteet parhaiten tiedetään. Tarvittavat joustot ja ratkaisut löytyvät siellä, missä vastuutkin kannetaan. Työpaikoille, missä työ yhdistää.

 

Lisää työtä ja useammalle. Omilla päätöksillä. Uuden hallituksen tärkein strateginen tavoite?

 

Jyrki Mäkynen


Takaisin kirjoituksiin