Kuka saa sopia?



Suomalainen työn kilpailukykyä parannetaan parhaiten sallimalla työpaikoilla mahdollisimman laajat vapaudet sopia asioista. Siten myös yhä useammalle suomalaiselle on tarjota työtä.

 

Sipilän hallitus on sitoutunut laajentamaan paikallista sopimista yrityksissä. Paikallinen sopiminen tarkoittaa sitä, että työpaikalla työntekijät ja työnantaja yhdessä sopivat toimivansa toisin kuin työehtosopimuksessa lukee. Tarve tähän saattaa tulla mm. säännöllisen työajan kohdalla silloin, kun asiakkailta tulevat tilaukset vaihtelevat suuresti. Työntekijöille voi hyvinkin sopia, että töitä tehdään enemmän silloin kun niitä on ja hiljaisena aikana lomaillaan. Näihin tilanteisiin eivät työehtosopimusten kirjaukset usein riitä.

 

Paikallisen sopimisen edistäminen on tökkinyt sen jälkeen, kun se imuroitiin osaksi yhteiskuntasopimusneuvotteluja. Työmarkkinajärjestöt tulkitsevat sopimusta niin, että

vain ay-liittoon kuuluva luottamusmies voi tehdä paikallisen sopimuksen, jos tämä on työehtosopimuksessa paikallisen sopimuksen osapuoleksi määrätty. Tämä on ongelma monessa pienessä yrityksessä, joka ei kuulu työnantajaliittoon. Näissä liittoihin kuulumattomissa yrityksissä kun ei sovelleta luottamusmiesjärjestelmää. On myös hyvin mahdollista, että työntekijöistä kukaan ei kuulu liittoon.

 

Jos työmarkkinajärjestöjen tulkinta hyväksytään, työntekijöistä osan olisi siis pakko kuulua työntekijäliittoon, jos työpaikalla haluttaisiin käyttää kaikki paikallisen sopimisen mahdollisuudet. Myös työnantajan olisi järjestäydyttävä tai sovittava ammattiliiton kanssa siitä, että sitoutuu noudattamaan luottamusmiesjärjestelmää. Ilman järjestäytymistä työpaikan osapuolet menettäisivät nykyisetkin kapeat oikeudet sopia työpaikalla esimerkiksi säännöllisestä työajasta työaikalain mukaan.

 

Tulkinta on ristiriidassa perustuslain kanssa. Jokaisella on perustuslain turvaama oikeus päättää itse, kuuluuko liittoon vai ei. Nykyjärjestelmässä työaika- ja työsopimuslain mukaan sopimuksen osapuoleksi kelpaa myös luottamusvaltuutettu, henkilöstön valitsema muu edustaja tai henkilöstö yhdessä.

 

Suomen noin 90 000 työnantajayrityksestä työnantajaliittoihin kuuluu vain 20 000 yritystä. Liittojen ulkopuolella on siis 70 000 yritystä. Työntekijöistä kolmannes ei kuulu ammattiliittoon.

 

Suurin osa suomalaisyrityksistä on alle kymmenen hengen mikroyrityksiä, joissa yrittäjä tekee samaa työtä työntekijöidensä rinnalla. Pienissä ja keskisuurissa yrityksissä työntekijöiden ja työnantajien välit ovat erittäin hyvät ja luottamukselliset, ja tieto kulkee. Tämä on hyvä pohja sopia asioista.

 

Jyrki Mäkynen

puheenjohtaja

Suomen Yrittäjät


Takaisin kirjoituksiin