Kilpailukykyä on ja ei (Ilkka 5.10.2015)



Kahden arvostetun sveitsiläisen tutkimuslaitoksen tulokset kertovat Suomen talouden kilpailukyvyn pudotuksesta. Ei yllätys.

 

Tuore World Economic Forumin tutkimus rankkaa maamme kuitenkin edelleen parhaaksi Pohjoismaaksi, maailmassakin kahdeksanneksi. Keväällä Institute for Management Development sijoitti Suomen sijalle 20. Erot johtuvat mittareiden erilaisuudesta.

 

Tuloksista voi tehdä kaksi päätelmää, äkkiseltään toisilleen vastakkaisia. Ensimmäinen kuvaa kilpailukyvyn huolestuttavaa alamäkeä. Toisaalta olemme pitkän aikavälin kilpailukyvyssä edelleen maailma kärkimaita.

Jälkimmäinen nojaa yhteiskuntamme perustan vakauteen. Yhteiskunnan järjestys, turvallisuus, valuutan ja hallinnon vakaus, hyvä infrastruktuuri sekä koulutustaso ovat vahva pohja ponnistaa eteenpäin. Ne ovat mahdollisuus, jolle parempi tulevaisuus on rakennettavissa.

 

Ensimmäisen takana olevat tekijät ovat viime aikojen keskusteluista tuttuja. Kilpailukyvyn menetys vajaan kahdeksan vuoden aikana on kiistaton. Kotimainen kustannustaso, palkat etunenässä, on noussut jopa yli 20 % vuodesta 2008. Samaan aikaan tuottavuuskehitys on polkenut paikallaan.

 

Emme pärjää kilpailussa pääkilpailijamaidemme yritysten kanssa. Taloutemme volyymi on finanssikriisiä edeltäneen ajan alapuolella. Maailmantalous on kasvanut jo useamman vuoden, mutta me emme ole päässet siihen kiinni. Olemme menettäneet pian kymmenen vuoden potentiaalisen kasvun.

 

Tämän kehityksen tulokset näkyvät nyt. Verotus on maailman kireintä, velkaannumme huolestuttavaa vauhtia, kilpailukyvyttömyys vie työt muualle ja työttömyys lisääntyy nopeasti.

 

Yhteinen ymmärrys tilanteen kääntämisen tarpeesta on laaja. Kukaan ei vastusta niin kauan, kun ei puhuta keinoista. Keinoista se vääntäminen sitten alkaakin. Valitettavasti tähän ei ole nyt aikaa.

 

Päätöksiä on tehtävä ja ne koskevat kustannuskilpailukykyä, työn kustannuksia, julkisia menoja ja veroastetta. Päätökset eivät ole mukavia; antaminen on aina kivaa, pois ottaminen ikävämpää. Kansalaisten keskuudessa on kuitenkin laaja valmius hyväksyä etuuksien leikkauksia, kun päätösten seurauksena on näkymä paremmasta tulevaisuudesta. Eräillä kansan edusmiehillä valitettavasti vähemmän.

 

Hallitus on vakuuttanut päättäväisyyttään käänteen toteuttamiseksi. Keinot ovat rajallisia, kun maan tapa on ollut luovuttaa kaikki työelämää koskeva päätöksenteko politiikan ulkopuolelle, työmarkkinajärjestöille. Pyynnöistä huolimatta etenkään ammattiyhdistysliikkeeltä ei ole todellisia ehdotuksia löytynyt. Kritiikkiä on helppo esittää, mutta sen rinnalla soisi olevan myös oma ratkaisuehdotus.

 

Hallituksen viime päivien päätöksenteko on herättänyt epäilyä sen vakuuttamaa päättäväisyyttä kohtaan. Totta on, että tavoite on tärkeämpi kuin keinot, mutta tavoite syntyy vain päätöksistä ja niissä pysymisestä.

Hallituksen ohjelmassa keskeisin väline kilpailukyvyn palauttamiseksi on työmarkkinoiden joustavuuden lisääminen paikallisen sopimisen kautta. Nyt verrokkimme ovat Myanmar ja Laos, kun oikea vertailutaso pitää olla Saksassa ja Ruotsissa.

 

Kilpailukyky on omissa käsissämme, mutta ilman päätöksiä sitä ei ole.

 

Jyrki Mäkynen


Takaisin kirjoituksiin