Hätä ei odota (Ilkka 7.9.2015)



Euroopan rajavaltioiden rajoilla virtaa tällä hetkellä loppumaton pakolaisten virta. Etenkin eteläiset EU-maat - Italia, Kreikka ja Unkari - ovat kestämättömän paineen alla. Tilanne karkaa käsistä.

 

Yhteisen sopimuksen mukaan EU-alueelle tulevan turvapaikanhakijan hakemus tulee käsitellä siinä maassa, mihin henkilö saapuu. Prosessi ja säännöt ovat selvät, mutta asiassa kokeneetkaan maat eivät kykene käsittelemään nyt käsissä olevaa määrää ihmisiä. Resurssit yksinkertaisesti eivät riitä; ihmiset ja tilat loppuvat. Pakolaisvirta valuu hallitsemattomasti läpi. Tämä ulottuu meille Suomeenkin.

 

Euroopan pakolaistulvan lähtöpisteet ovat muutamissa kriisipesäkkeissä, sodan ja säälimättömän terrorismin keskellä etenkin Syyriassa ja Irakissa. Uskonto, valta ja öljyvarat saavat jotkut toimimaan täysin ihmisarvoista piittaamatta.

 

Vaikka kriisit ovat alueellisia, lähes aina niissä on myös suurvaltapoliittisia ulottuvuuksia. Itäisen naapurimme halu palata Neuvostoliiton aikaiseen valta-asemaa on vienyt sen kriisien taustavaikuttajaksi. En voi millään uskoa, etteikö meneillään olevia käsittämättömiä humanitäärisiä kriisejä voitaisi laukaista, jos suurvallat - etenkin Venäjä ja Yhdysvallat - näin todella haluaisivat. Mutta kun omalle pihalle ei tuskanhuuto kuulu, on ilmeisesti helppoa pelata valtapeliä. Tätä ei saa hyväksyä.

 

Euroopassa olevien pakolaisten määrä ylittää tänä vuonna ensimmäisen kerran viime maailmansodan aikaisen määrän. Tämä suhde kuvaa konkreettisesti ongelman laajuuden. Suomessa pakolaisten määrän uskotaan tänä vuonna ylittävän vuoden 1993 vajaan 3700 ennätysmäärän. Viime päivien tapahtumien jälkeen pahin ennuste on jopa kymmenen kertaa enemmän. Se on vain vähän enemmän kuin Saksaan saapui pelkästään yhtenä päivänä, viime lauantaina.

 

Viime kuukausien pakolaisongelman kehitys on herättänyt Suomessa laajan keskustelun asiasta. Valitettavasti keskustelu on mielestäni ollut hyvin sekavaa. Maahanmuuttopolitiikka, monikulttuurisuus, ideologiat, oma kulttuuri, lait ja niiden noudattaminen sekä ihmisarvo ovat sekoittuneet sekavaksi puheeksi, joka on tuntunut välillä enemmän puhujan itsensä esillä pitämiseltä kuin aidolta keskusteluta itse asiasta. Ilmassa on ollut enemmän syyttelyä, leimaamista ja tuomitsemista kuin aitoa keskustelua. Ja valitettavasti jopa ongelman ydin, ihmisten hätä, on jäänyt sivuosaan.

 

Suomen talouden heikko tilanne, velkaantuminen, työttömyyden kasvu ja huoli omasta selviämisestä johtaa helposti sulkemaan silmät ja korvat kaikelta muulta, mitä ympärillä tapahtuu. Se on täysin ymmärrettävää.

Tästäkin huolimatta olen sitä mieltä, että henkensä edestä pakenevia ihmisiä on autettava. Se on meidän jokaisen velvollisuus. Olemme sitten mitä mieltä tahansa toistemme uskonnoista, kulttuureista tai mistä tahansa, emme voi olla sivustakatsojia ihmisen taistellessa henkensä edestä.

 

Tämä akuutti kriisi on nyt hoidettava. Yritetään sitten sen jälkeen vaikka uudestaan keskustella paremmin periaatteista ja politiikoista. Ne voivat odottaa, ihmisten hätä ei.

 

Jyrki Mäkynen


Takaisin kirjoituksiin