Firman piikkiin!



Eräs viihdeohjelma toi joksikin aikaa yleiseksi hokemaksi tokaisun: Firman piikkiin!
Tätä hokemaahan on toteutettu meillä jo pitkään. Etenkin työllistävien pk-yritysten piikkiä on surutta täytetty yleensä niissä neuvottelupöydissä, joihin meidän edustajilla ei asiaa ole ollut.
Tupopöytää on täydentänyt eurooppalainen normisto mm. kuljetusyrittäjien työaikasäädökset ja kalustojen mitoitukset. Viimeinen ’ilouutinen’ harmonisoi huhtikuusta alkaen työntekijöiden vuosiloman siirron ensimmäisestä sairauspäivästä alkaen. Turkinmatkojen vatsanväänteet kuuluvat totta kai firman piikkiin!

 

Tähän kehitykseen meidän yrittäjien on ollut pakko sopeutua.
Kasvavat kustannuspaineet on pystytty näihin vuosiin saakka ainakin osittain kompensoimaan tuottavuuden kasvulla. Kansantalouden tasolla tämä on perustunut merkittävästi työpanoksen kasvuun.
Nyt nämä ajat ovat historiaa. Globalisaatio on lisännyt liikkuvuutta, myös yritysten ja työn. Markkinapotentiaali ja kustannukset määrittävät kilpailukyvyn ja sijoittumisen. Työ uhkaa karata rajojen taakse.

 

Meillä väestörakenteemme ja ikääntyminen rajoittaa työpanoksen lisäämisen kotimaisin voimin. Tuottavuuden kasvun tarve on vaatimuksiin nähden erittäin kova.
Näillä pelimerkeillä edessämme on vuosien hitaan kasvun aika. Matala tuottavuus ei kestä kustannusten lisäyksiä, jos aiomme hyvinvointimme hakea kansainvälisesti kilpailuilta markkinoilta. Kasvun edellyttämän kilpailukyvyn parantamiseksi tiensä päähän tullet tavat ja rakenteet on kyseenalaistettava.
Uudet keinot löytyvät pienistä puroista.

 

Luottamalla ihmisten kykyyn löytää uudet ideat ja parhaat ratkaisut juuri jokaisen yrityksen tilanteeseen, mahdollistetaan uuden kilpailukyvyn perusta. Tämä edellyttää laillista mahdollisuutta sopia asioista yhä enemmän yrityskohtaisesti.

 

Pienenä, ikääntyvänä kansakuntana tarvitsemme kaikkien panosta. Työmarkkinamekanismeista on löydyttävä välineet sopia joustavammista työehdoista henkilöille, joiden työpanos ei ole syystä tai toisesta minimipalkkatasoa vastaava. Työn ja sosiaaliturvan kokonaisuuden on arvostettava työtä.
Pienenevistä ikäluokista ei ole varaa jättää syrjäytymisen polulle ketään. Ei yksilön, eikä yhteiskunnan vuoksi. Tarvitaan uudenlainen koulutussopimusjärjestelmä niille nuorille, joille ammatti ei aukene pulpetissa istuen.

 

Nämä ovat muutamia esimerkkejä niistä uudistuksista, joita toteuttamalla suomalaiset pk-yritykset mahdollistavat hyvinvoinnin säilymisen. Vain yksityisten yritysten menestykseen rakentuva hyvinvointiyhteiskunta on vahvalla pohjalla. Tähän luotan enemmän kuin joidenkin tahojen apuun huutamaan valtio-omisteiseen yritystoimintaan, jossa firman piikki on viime kädessä aina veronmaksajien pitkä piikki.


Takaisin kirjoituksiin